Pikku skottimme rekisteritodistuksessa lukee Winstonin värin kohdalla musta. Kauppakirjassa kuitenkin lukee musta/brindle. Näihin päiviin asti olen uskonut värin todellakin olevan musta, lukuunottamatta harmaata partaa ja pieniä harmaita kohtia hännässä, kaulassa ja etujaloissa. Ihmettely alkoi juuri ennen edellistä trimmausta. Huomasimme koiran selkään tulleen useita lähes valkoisia, harmaita karvoja. Isäntä kuitenkin sanoi että muillakin skoteilla on yksittäisiä harmaita karvoja, ja ajattelin itsekin, että karvat varmaan trimmatessa lähtevät pois. Toisin kävi. Kasvattaja tämän taisi tietää jo aikoja sitten.

Kysyin trimmaajalta asiasta, että onko tämä yleistä ja ohimenevääkin kenties. Trimmaaja kertoi tämän olevan kyllä yleistä, mutta ohimenevää se ei ole. Tuloksen näkee kuitenkin kokonaisuudessaan vasta paljon myöhemmin, mutta koira tulee kuitenkin olemaan kutakuinkin mustan ja harmaan suloinen sekoitelma. Kun trimmaaja nyppi turkkia, totuus todellakin alkoi käydä ilmi. Yhä enemmän harmaita karvoja tuli näkyviin. Trimmauksesta alkaa nyt olla jo aikaa ja väri on jo kehittynyt. Tämä harmaantuminen johti pieneen väärinkäsitykseenkin koirapuistossa. Eräs rouva puistossa kehui Winstonia oikein reippaaksi pikku ukkeliksi jolla vielä riittää virtaa. Sanoin että juu, ikää on kohta seitsemän kuukautta, eli virtaa kyllä olisi vaikka kuinka. Siinä sitä sitten päiviteltiin tätä pikkuvanhaa pentuamme ja ihasteltiin väriä.

Kuva on "hieman" huono, sillä harmaantumisestaan huolimatta Winston ei tosiaan käyttäydy vanhuuden tuoman arvokkuuden mukaisesti vaan pyörii edelleen kuin hyrrä, etenkin kuvaustilanteissa. Tässä kuitenkin näkyy hieman selän väritys ja lavan seudun muutos. Turkki on muutenkin kehittynyt hienosti, pitkät helmakarvatkin ovat kasvaneet hyvää vauhtia. Ulkomuodon muuttuminen aikuisempaan suuntaan antaa hieman toivoa muustakin kuin häpeästä näyttelyissä. Winston on nyt ilmoitettu sen ensimmäiseen näyttelyyn, tosin odotukset eivät ole korkealla. Toivon kovasti, että hihnassa kulkeminen vauhdittuisi sen verran, että selviäisimme näyttelykehässä edes johonkin suuntaan. Tavoitteet ovat samalla tasolla odotusten kanssa, käytännössä ajatuksena on mennä katsomaan ja kokeilemaan. Tuomarina näyttelyssä taitaa toimia Winstonin isän kasvattaja, ja olisi hauskaa näyttää hänelle millaisia pentuja hänen kasvattinsa on saanut aikaan.

Tämä toinen kuva yrittää selvästi esitellä Winstonin partaa, josta olen erityisen ylpeä. Muutoin koiramme ei harjaamisesta tai turkin selvittelystä pidä, mutta partakarvoja saa kammata vaikka kuinka. Tämän opetteleminen aloitettiin kun Winston oli aivan pikkuinen, ehkäpä se juuri siksi siitä pitääkin. Takkujen selvittely jäi silloin aina myöhemmäksi, eli nyt maksamme laiskuudesta silloin.

Vuoden vaihtuminen meni Winstonin osalta hyvin rauhallisesti. Paljon on saanut kuulla rakettien pauketta pelkäävistä eläimistä ja on näilläkin seuduilla monta katoamisilmoitusta laitettu eteenpäin, kun koirat ja kissat eivät olekaan kestäneet jännitystä. Winston vietti vuoden vaihtumista vanhempieni luona maalla. Tämä siksi, että ajattelimme paukkeen olevan vähäisempää siellä. Tänä vuonna kävi kuitenkin toisin. Naapurit ampuivatkin yllättävän paljon paukkuja ja äänet kuuluivat vänhempieni luokse selvästi. Winston oli kuitenkin vain katsellut välähdyksiä ikkunasta, tuhahtanut ja mennyt nukkumaan. Jalat sillä on maassa, vaikka pää joskus huitelisikin pilvissä asti.

Nyt toivotammekin oikein hyvää vuotta 2014 kaikille ja lähdemme opiskelemaan sitä hihnassa kulkemisen jaloa taitoa lumettomille kaduille.