Vuoden päivät meni ilman uusia postauksia, oho! Blogin kirjoittaminen "vähän" jäi, kun viime keväänä terrieriterroristin emäntä teloi itsensä ratsastusonnettomuudessa. Lupaan kertoa jatkossa useammin koiruuden kuulumisia!

Winston voi hyvin, lähdetään siitä. Herra W on ollut aina aika luikeroinen kaveri, eikä siihen ole tarttunut sitä skotille toivottavaa massaa. Tämä johtuu varmaankin paljolti siitä, että Winstonin lenkkeilytottumukset ovat vähintäänkin kyseenalaiset, mikä johti siihen, ettei Winston fiksuna kaverina sitten syönytkään kovinkaan paljon. Tai näin oli tähän viikkoon saakka. On hiukan hankala repiä huumoria siitä, kun koira systeemaattisesti haluaa mennä eri suuntaan kuin taluttaja tai räjähtää vastaantulevia koiria nähdessään sellaiseen huutoon ja rähinään, että korvissa soi. Taitaa olla isäntäväessä sama vika kuin koirassakin (vaikka skottihan on lähtökohtaisesti täydellinen): jääräpäisyys. Pitkään tässä tätä molemminpuolista temputtelua tuli katseltua, ennenkuin käännyimme kouluttajan puoleen.

En minä ollut tajunnut, etten todellakaan ole ollut Winstonille se kaikkein paras lenkkikaveri. Olin keskittynyt vain siihen, että miten saan koiran kulkemaan eteenpäin, enkä siihen, miten itse kuljen. Hartiat lysyssä, mieli maassa toivoen, että jospa tuo diktaattori suostuisi seuraamaan minua. Koulutus muutti ajatusmaailmaani sen verran, että kuljemme nyt tämän koiramaailman kuninkaallisen kanssa rinnakkain, päät pystyssä valmiina valloittamaan maailman! Välillä pysähdymme ihailemaan valtakuntaamme ja syömään nakinpalasia. Kun vastaan tulee toinen koira, emme välitä siitä. Syy siihen, että hänen majesteettinsa Winston haukkui muut koirat lyttyyn oli siinä, ettei se tiennyt mitä ohituksissa pitäisi tehdä. Jos herraa alkaa nykyään vastaantuleva koira hermostuttaa, nykäisen hieman hihnasta ja siinä se. Näinhän olin tehnyt aiemminkin, mutta mielessäni olin jo valmistautunut pitälemään koiraa kaksin käsin kiinni, ettei se esimerkiksi söisi vastaantulevaa saksanpaimenkoiraa, ja tilanne päättyi yleensä siihen, että todellakin pitelin tätä raivostunutta skottia kiinni kaikin voimin.

Jatkamme harjoituksia Skotlannin kuninkaan kanssa. Naapuritalon koiranomistajien ilmeet ovat toki jatkossakin näkemisen arvoiset, he kun ovat tottuneet karjahtelevaan mustaan koiraan ja nyt he saavat kohdata hillityn aristokraatin.

Ensi kerralla lupaan laittaa myös kuvia kohta kaksi vuotta täyttävästä Skotlannin kuninkaasta!